Kuusi sukupolvea samassa kodissa keskellä Helsinkiä
Verhoilijamestari Jonas Litonius rakennutti talon Aleksanterinkadulle
Walter Litoniuksen perhe kodissaan 1935. Vasemmalta äiti Brynhild, Ulrik ja isä Walter sekä Bure, Nanette ja Louise. Perheen koiraa Rexiä silittää Håkan Litonius.
Marie-Louise Litonius ja Pär Silén selaavat kotitalostaan kertovaa leikekirjaa, Erik Litonius suvun albumia. Niihin on talletettu lähes 160 vuotta Litoniuksen talon ja siinä eläneen suvun historiaa.
Koti Aleksanterinkatu 50:ssä on ollut lähes samanlainen vuodesta 1847, jolloin Helsingin ensimmäinen verhoilijamestari Jonas Litonius rakennutti talon mennessään naimisiin taloudenhoitajansa Lovisa Grahnin kanssa.
Lietolainen satulasepänkisälli Jonas Litonius (1810–1864) saapui Helsinkiin syksyllä 1833. Hän pestautui satulaseppämestari J. Ekmanin palvelukseen ja sai maistraatilta kahden vuoden kuluttua luvan ryhtyä verhoilijamestariksi. Porvarivalan Litonius vannoi 26-vuotiaana 1836.
Tilauksia alkoi sadella, ja 1840 hänelle myönnettiin eri oikeus perustaa myös tehdas kaikenlaisten puisten huonekalujen valmistamiseksi.
Kun hetteikköisen Kluuvinlahden rantatontteja alettiin myydä huutokaupalla, vaurastunut tehtailija osti 1845 Gasellin korttelista reilun 6 200 neliökyynärän tontin. Hinta oli kallis, yli tuhat hopearuplaa, sillä tontti oli osaksi peruskalliota ja sillä oli oma kaivo.
Muurarimestari Gustaf Paulus Leander piirsi Litoniukselle komean kolmikerroksisen talon, joka valmistui sopivasti Jonaksen ja Lovisan häihin.
Talo oli sangen nykyaikainen. Kellarikerroksen kaivosta vesi nostettiin painepumpun avulla ullakolla olevaan säiliöön. Sieltä se johdettiin lyijyputkissa keittiöihin.
Piharakennuksissa oli huonekaluliikkeen verstaita, luhtiaitta, kaksi tallia ja karjasuoja sekä muita ulkorakennuksia.
Pihassa oli puutarha hedelmäpuineen ja marjapensaineen.
Koko taloa ei tarvittu Litoniuksen perheen käyttöön vaan suuri osa siitä vuokrattiin Teknillisen reaalikoulun käyttöön. Keisarin asutuksella perustetun koulun ensimmäiset oppilaat tulivat taloon 1849. Koulu muutti Litoniuksen talosta Hietalahteen 1877.
Litoniukset asettuivat talonsa kolmanteen kerrokseen. Samassa asunnossa Litoniuksen suku on katkeamatta elänyt miltei 160 vuotta.
Syntymäkodissaan asuu nyt diplomi-insinööri Marie-Louise Litonius. Hän muutti perheineen Kruununhaasta Aleksanterinkadulle 1995 isänsä, Håkan Litoniuksen kuoleman jälkeen.
"Kun muutimme, Suomi oli juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden. Emme nukkuneet viikkoon, kun kadulla juhlittiin yötä päivää", Marie-Louise Litonius sanoo.
Perheeseen kuuluvat aviomies, arkkitehti Pär Silén ja kaksi poikaa, Erik, 27, ja Henrik, 24, sekä Marie-Louise Litoniuksen äiti Gunborg Litonius. Pojat ovat muuttaneet pois kotoa, mutta Erik tekee jo paluuta sukutaloon. Ullakolle rakennetaan hänelle asuntoa.
Koti muistuttaa Marie-Louise Litoniuksen lapsuudesta. Sohvakalusto on ollut olohuoneessa 160 vuotta. Sen verhoili talon valmistuessa isoisän isoisä Jonas. Seiniltä katsovat suvun muotokuvat
Koti Aleksanterinkatu 50:ssä on ollut lähes samanlainen vuodesta 1847, jolloin Helsingin ensimmäinen verhoilijamestari Jonas Litonius rakennutti talon mennessään naimisiin taloudenhoitajansa Lovisa Grahnin kanssa.
Lietolainen satulasepänkisälli Jonas Litonius (1810–1864) saapui Helsinkiin syksyllä 1833. Hän pestautui satulaseppämestari J. Ekmanin palvelukseen ja sai maistraatilta kahden vuoden kuluttua luvan ryhtyä verhoilijamestariksi. Porvarivalan Litonius vannoi 26-vuotiaana 1836.
Tilauksia alkoi sadella, ja 1840 hänelle myönnettiin eri oikeus perustaa myös tehdas kaikenlaisten puisten huonekalujen valmistamiseksi.
Kun hetteikköisen Kluuvinlahden rantatontteja alettiin myydä huutokaupalla, vaurastunut tehtailija osti 1845 Gasellin korttelista reilun 6 200 neliökyynärän tontin. Hinta oli kallis, yli tuhat hopearuplaa, sillä tontti oli osaksi peruskalliota ja sillä oli oma kaivo.
Muurarimestari Gustaf Paulus Leander piirsi Litoniukselle komean kolmikerroksisen talon, joka valmistui sopivasti Jonaksen ja Lovisan häihin.
Talo oli sangen nykyaikainen. Kellarikerroksen kaivosta vesi nostettiin painepumpun avulla ullakolla olevaan säiliöön. Sieltä se johdettiin lyijyputkissa keittiöihin.
Piharakennuksissa oli huonekaluliikkeen verstaita, luhtiaitta, kaksi tallia ja karjasuoja sekä muita ulkorakennuksia.
Pihassa oli puutarha hedelmäpuineen ja marjapensaineen.
Koko taloa ei tarvittu Litoniuksen perheen käyttöön vaan suuri osa siitä vuokrattiin Teknillisen reaalikoulun käyttöön. Keisarin asutuksella perustetun koulun ensimmäiset oppilaat tulivat taloon 1849. Koulu muutti Litoniuksen talosta Hietalahteen 1877.
Litoniukset asettuivat talonsa kolmanteen kerrokseen. Samassa asunnossa Litoniuksen suku on katkeamatta elänyt miltei 160 vuotta.
Syntymäkodissaan asuu nyt diplomi-insinööri Marie-Louise Litonius. Hän muutti perheineen Kruununhaasta Aleksanterinkadulle 1995 isänsä, Håkan Litoniuksen kuoleman jälkeen.
"Kun muutimme, Suomi oli juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden. Emme nukkuneet viikkoon, kun kadulla juhlittiin yötä päivää", Marie-Louise Litonius sanoo.
Perheeseen kuuluvat aviomies, arkkitehti Pär Silén ja kaksi poikaa, Erik, 27, ja Henrik, 24, sekä Marie-Louise Litoniuksen äiti Gunborg Litonius. Pojat ovat muuttaneet pois kotoa, mutta Erik tekee jo paluuta sukutaloon. Ullakolle rakennetaan hänelle asuntoa.
Koti muistuttaa Marie-Louise Litoniuksen lapsuudesta. Sohvakalusto on ollut olohuoneessa 160 vuotta. Sen verhoili talon valmistuessa isoisän isoisä Jonas. Seiniltä katsovat suvun muotokuvat
"Äiti muutti tänne, kun meni naimisiin. Silloin täällä asuivat isoisäni ja isoäitini. Täällä on aina asunut useita sukupolvia", Marie-Louise Litonius sanoo.
Jonas Litonius menestyi ja hänet valittiin 1850 kaupunginvanhimpien joukkoon. Terveydelliset syyt pakottivat hänet luopumaan tehtaastaan ja hän keskittyi vaativiin sisustustöihin. Niistä suurin oli keisarillisen palatsin ja Nikolainkirkon koristaminen, kun keisari Aleksanteri II saapui Helsinkiin avaamaan vuoden 1863 valtiopäivät.
Keisarin kunniaksi järjestettiin valtiopäivätanssiaiset uuden asemarakennuksen hallissa, jonka Litonius somisti.
Se jäi hänen viimeiseksi isoksi työkseen. Hän sairastui ja kuoli seuraavana vuonna.
Talon isännyys siirtyi pojalle, 23-vuotiaalle Frans Ludvig Litoniukselle, joka aloitti talossa suuret muutostyöt.
Talo liitettiin vesijohtoverkkoon ja viemäriverkkoon 1880-luvulle tultaessa. Puhelinlinja vedettiin taloon 1882. Talon korottamistakin suuniteltiin, mutta hanke jäi toteuttamatta.
Marie-Louisen lapsuus Helsingin sydämessä oli aika yksinäinen. Lähimmät leikkitoverit asuivat Yrjönkadulla ja Kalevankadulla.
"Emme me leikkineet Esplanadilla. Kävimme siellä ulkoiluttamassa koiraa. Kaisaniemessä kävimme äidin kanssa, mutta sinne eivät lapset voineet mennä yksin. Siellä oli rauhatonta jo 1950-luvulla."
Leikkipaikkana oli koti tai kotitalon piha.
Piha oli pienentynyt jatkosodan jälkeen. Helsingin suurpommituksissa 1944 vaurioituneen talon korjaustöiden rahoittamiseksi tontin eteläosa myytiin 1945. Piharakennukset purettiin Rautatalon tieltä. Kotitalosta huolehti silloin Frans Ludvig Litoniuksen nuorin poika Walter Litonius, jota sukutalon hoitajana seurasi 1955 hänen nuorin poikansa Håkan Litonius. 1994 vastuu siirtyi Håkan Litoniuksen tyttärelle ja hänen miehelleen.
"Elämä voisi olla paljon helpompaa jossakin muualla, mutta täällä me haluamme asua, eikä meillä oikein ole valinnan vapauttakaan. Me olemme tämän talon palvelijoita", Marie-Louise Litonius ja Pär Silén sanovat.
"Elämä voisi olla paljon helpompaa jossakin muualla, mutta täällä me haluamme asua, eikä meillä oikein ole valinnan vapauttakaan. Me olemme tämän talon palvelijoita", Marie-Louise Litonius ja Pär Silén sanovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti